Kuka sanoi, että pettymykset
karaisevat ihmistä?
Jokainen uusi pettymys sattuu
yhtä lujaa kuin edellinen,
lyö samoin nyrkein.
Vaikka näkisit sen tulevan
ja valmistautuisit.
Ei mikään auta eikä karaise.
2009/07/16
Pettymys
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
12 comments:
Ei, ja kun luulee, että vihdoinkin on tarpeeksi vahva, kestää, ehkä selviääkin vähemmillä kolhuilla, silloin koskee entistä enemmän.
Ellei, sitä olisi kuollut sisältä.
Jokainen pettymys jattaa omat jalkensa. Joillakin on monta arpea.
Mutta mihin me petymme: omiin odotuksiimme, emme toiseen ihmiseen.
Jutta
Omiin odotuksiimme, niin... Entä jos on kyse luottamuksesta? Luotamme toiseen ihmiseen ja huomaamme, että ei olisi pitänyt. Toinen ei ollut sen luottamuksen arvoinen vai oliko oma vika siinä, että luotti?
Vanhempana ne sattuvat ehkä vielä enemmän, kun alla on vanhoja pettymyksiä eikä enää sitä nuoruuden uskoa ja tietynlaista kovapintaisuutta. Kunpa jaksaisimme pitää auki ovet taas uusille asioille ja uudelle luottamukselle. Hieno kuva.
Niin Totta!
Niin, kyllä pettyä voi, vaikka ei odottaisikaan. Ilman odotuksia. Silti. Ja uudestaan. Eikä se pettymystä poista, että yrittäisi jotenkin valmistautua siihen, ennalta ajatella, että niin voi käydä. Sattuuhan se, sittenkin.
Niin, jokainen pettymys on uniikki. Niin se vain on. Vain kyynikot kai voivat päästä niiden yli helposti. Tai sitten ei.
Mutta tuo kuva on aivan mahtava!
Jos on yksin, ei voi pettyä (sanoo hän ja valehtelee)
Onko pessimisti onnellisempi kuin optimisti?
Olen kanssasi täysin samaa mieltä.
Elämään ja onnellisuuteen taitaa kuulua myös tuo tummakin puoli. Koskettaa takuulla pessimistiäkin joskus.
Kiitoksia kommenteistanne.
Lähetä kommentti