Lyhyt tarina tuskasta

Katselen jääkaapin ovessa olevaa jääkaappimagneettia. Kuvassa on tyttäreni, sielukkaan kaunis 15-vuotias, jonka elämä päättyi aivan liian varhain. Silitän kuvaa ja kuiskaan "kulta, minä rakastan sinua. Muistathan sen aina."

Samassa tuska nousee syvältä sisältäni. Ehdin repäistä kuvan käteeni ennen kuin polveni pettävät ja vajoan lattialle. Painan kuvaa vasten rintaani ja haukon henkeä, kun itku kouristaa vatsaa. Tuskan noustessa huippuunsa vartaloni tärisee ja suuni aukeaa surua täynnä olevaan, äänettömään huutoon.

Äänetön suu huutaa tyttären nimeä, pyytää anteeksi kerta toisensa jälkeen, pyytää palaamaan takaisin. Vain järkeni vastaa kertoen, että tytär antoi jo anteeksi, ettei rakkaani enää palaa, ei enää tähän maailmaan.

Raju tunteenpurkaus uuvuttaa täysin. Väsynein jaloin nousen ja hoipun muutaman askeleen olohuoneeseen kaapiston luo. Sieltä perältä kaivan esiin muistikirjani ja pyydän nuoremmalta tyttäreltäni kynää lainaksi.

Koskaan en tule tapahtunutta hyväksymään, mutta voin yrittää ymmärtää, päästä jatkuvasta kieltämisestä ja tyhjyyden tunteesta, herätä todellisuuteen.
Aion yrittää tehdä ja toteuttaa asioita, joita todella haluan enkä vain haaveilla niistä.

Aion valokuvata, yritän löytää takaisin sen tunteen.

Aion kirjoittaa.

Elämästäni

Elämä on täysi iloa,
tuskaa, rakkautta ja ikävää.
Minun kohtalonani on ollut
välittää vääristä ihmisistä, tai
oikeista ihmisistä mutta väärään aikaan,
ja menettää rakkaimpani
tavalla tai toisella.

Ja aina kun luulen,
että asiat ovat hyvin,
ennätän hetken olla onnellinen,
tapahtuu jotain,
joka muuttaa kaiken.

--------------

Tuska

Rinnassani pitää majaansa kuuma polte,
hänen nimensä on Tuska.

Hän repii sieluani heitellen sitä
hysteerisestä naurusta
syvän ahdistuksen kautta
lähes tunteettomaan tilaan.

Tilaan, jossa tyttäreni
kuiskii minulle lohdun sanoja
ja minä tiedän seuraavani häntä
jonain päivänä riemuiten.

En enää pelkää kuolemaa,
se on ainoa tapa nähdä
rakkaani uudelleen.

------------------------------

Muistutan myös että kaikkien blogini kuvien ja tekstien lainaaminen on kielletty ilman lupaani.

Tähtitaivaani

Valvon ja katson tähtiä.
Ne eivät halua puhua minulle tänään,
eivät huomenna,
eivät ehkä enää koskaan.

Minun tähtitaivaani on sammumassa.
Sydämeni lakkaa hiljaa sykkimästä,
vereni virtaamasta.
Pimeys sulkee minut pian hellään syleilyynsä.

¨¨¨

Koska valotkin on sammutettu, tämä blogikin jää taukoilemaan satunnaisia bloggauksia lukuunottamatta. Kuvailen ja jossain vaiheessa palailen uusien kuvien kanssa, sitten kun intoa riittää enemmän. Tietenkin osallistuminen 12 kuvaa -projektiin jatkuu!

Mukavaa syksyä kaikille!

The 52 Photographs uusissa kuosissa

Uudet sivut sain vihdoin johonkin kuosiin. Hyvin yksinkertaista jälkeä, saa vilkaista ja kommentoidakin halutessaan: www.the52photographs.fi. Uutta siellä ei juuri kuvalllisesti vielä taida olla kuin omakuvaprojektin kuvani. Ehdottomasti tulee olemaan, varsinkin panoraamaa. En vain lupaa, milloin!